sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Uusi kirja Gracesta alkaa ilmestyä

Kun sain Koivurannan Gracen kirjoitetuksi ja syksyllä 2015 teille julkaistuksi, olin koko lailla puhki. Parin vuoden sisään olin kirjoittanut työn ohella kolme Betty-kirjaa - Betty ja muutosten aika, Betty ja myrskyn vuodet ja Koivurannan Grace, joista erityisesti Myrskyn vuodet oli äärimmäisen rankka aiheeltaan, sekä kasan joulutarinoita - ja tunsin olevani aivan tyhjä.

Kuten tiedätte, Bettyn maailmaan minä sukellan joko mielessäni tai kirjoittamalla silloin, kun haluan syystä tai toisesta paeta tätä oikeaa maailmaa. Kävi siis niin, että vaikka Gracen tarinan ensimmäisen osan ilmestyessä olin jo sanonut tekeväni sille jatkoa, ja vaikka palasia tuosta jatkosta pyöri mielessäni valmiina, en tahtonut jaksaa enkä tohtia aloittaa uutta urakkaa.

Viime kevät oli monin tavoin haastava: vaihdoin työpaikkaa, ja melkein heti synnynnäinen luustosairauteni aiheutti oireita, joiden takia jouduin tekemään töitä kotoa käsin (se onneksi oli mahdollista) ja odottamaan pääsyä pelottavaan leikkaukseen. Oli siis paljon muuta ajateltavaa kuin Gracen Euroopan-matka.

Kesäkuun 11. päivänä olin yksin kotona kahden kissamme kanssa. Rakastava puolisoni oli lähtenyt isänsä syntymäpäiville, jonne minä en voinut osallistua, koska leikkauksesta oli viikko, liikuin kahden sauvan kanssa enkä päässyt alas neljännestä kerroksesta, kun talomme hissi oli remontissa.

Mitäkö tein? Avasin tietokoneella uuden tiedoston ja kirjoitin siihen:
Aurinko oli juuri noussut Nizzan ylle. Välimeri aaltoili rantabulevardin edustalla turkoosin kaikissa sävyissä kuin vuoteelle huolettomiin poimuihin heitetty tanssiaispuvun kangas, ja palmunlehvät ja talojen valkeiksi kalkitut seinät säkenöivät valon kirkkaudessa.
Siitä se lähti, tarina Gracen matkasta niin Euroopassa kuin opiskelijaelämässäkin. Koska Grace-ystävämme on tavattoman puhelias ja hänen perheensä ei todellakaan ole tavallisimmasta päästä, tarina venyi venymistään. Minä en suitsinut tyttöä: uskon, että te ette ole pahoillanne pitkistä luvuista!

Työ oli rankka. En ole itse matkustanut paljonkaan ulkomailla, joten jouduin tekemään mikawaltarit ja kirjoittamaan paikoista, joissa en ole koskaan käynyt - onneksi, toisin kuin Waltarilla, minulla oli Google! Ja niin ihanaa kuin olikin tavata Ruthin ja Felixin perhe, oli kevään 1933 Berliinissä jo paljon sellaista, mikä aiheutti melkein fyysistä pahoinvointia, vaikka edelleen kyse on enemmän (aikuisten) tyttökirjasta kuin historiallisesta romaanista.

Välillä tuli pitkiä taukoja, jolloin tarina vain ei edennyt - sitten taas kirjoitin 3-4 lukua yhtä soittoa. Entiseen tapaan henkilöt, jotka minä kuvittelin luoneeni, ottivatkin ohjia omiin käsiinsä ja tekivät aivan toisin kuin halusin. Monista ihmisistä paljastui aivan uusia puolia, ja jouduin toteamaan, että 30 vuotta on tehnyt tehtävänsä: Gracen nuoruudessa on jo paljon sellaista, mitä ei hänen äitinsä nuoruuteen olisi voinut edes kuvitella. (Jos Gracen tytär elää nuoruuttaan 1960- ja tämän tytär 1990-luvulla, mennäänkin jo kokonaan eri aurinkokuntaan..!)

Uhkailin Bettyn Facebook-sivulla ja Bettyn ystävät -ryhmässä, että tarinan julkaiseminen voi siirtyä vaikk amiten pitkälle - ja sitten se vain valmistui, hupsista, ankaralla työllä mutta uskomattomalla vauhdilla. Nyt on takana ensimmäinen korjausluku ja trailerisitaattien poiminta, ja kunhan olette katsoneet alla olevan filminpätkän, tiedätte, milloin kirja alkaa ilmestyä osoitteessa www.grace-kirja2.blogspot.fi.


Mikäli Maailma kutsuu, Grace ilmestyisi kansissa, siinä olisi suunnilleen tällainen esittelyteksti:
Maailma kutsuu, Grace kertoo Gracen elämästä puolentoista vuoden ajalta 1930-luvun alkupuolen ääri-ilmiöiden Euroopassa. Tähän aikakauteen mahtuu niin unelmien matka Euroopan kulttuurikeskuksiin kuin opintojen aloittaminen ja oman tien etsiminen. Kasvaessaan "seitsemäntoista-ja-puoli-vuotiaaksi" neidoksi Grace oppii, että maailma ei aina kohtele hyvin ja oikeudenmukaisesti nuorta tyttöä, mutta että toisaalta kaikki on mahdollista, kun on hyviä ystäviä ja rakkautta.
Jos te tahdotte kirjasta jotakuta kiittää, kiittäkää minun rakastavaa puolisoani. Hänellä on vaimo, joka päivästä toiseen tulee illansuussa töistä, tervehtii, istuutuu koneen ääreen ja katoaa - ilmestyäkseen esiin niin myöhään illalla, että pahimmassa tapauksessa hiipii makuuhuoneeseen toisen jo nukkuessa, laiminlyöden paitsi puolisonsa, myös kodinhoidon ja kaiken muun järkevän.

Ja kaiken tämän jälkeen, vaimon tultua vihdoin tajuihinsa ja pyydellessä anteeksi, mies sanoo: "Se on sinulle tärkeää". Kun hullunkiilto silmissä naputin tarinan viimeisiä lukuja sunnuntaina iltamyöhään, hän sanoi: "Ei ilmeisesti mene enää kauan? Tee rauhassa!"

Kuten sanottu: ellen olisi keksinyt Duncania jo paljon ennen kuin tapasin hänet, hän olisi ollut Duncanin esikuva. (Vaikka hänen ulkonäkönsä olenkin lainannut Dugald Farlanelle.)

Mutta jos aivan konkreettisesti tahdot maksaa Bettyistä, voit tehdä sen Bettyn joulupataan täällä.

Ja nyt, ystävät, valmistaudumme uuden tarinan alkamiseen. Nauttikaa trailerista, ja kerratkaa aiempia osia, jos se on tarpeen! Jos joku vielä nykyään käyttää perinteistä "bloginappia", tästä voi lainata sellaisen.

www.grace-kirja2.blogspot.fi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti