sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Miten valitsette 7/14: Uusi versio

 
Avatessaan silmänsä Catriona ei tällä kerralla nähnyt harmaita pilviä ja kuusenoksia, vaan tummat kattoparrut ja seiniä peittävät gobeliinit. Kääntäessään päätään hän havaitsi olevansa omassa vuoteessaan, paksujen untuvatyynyjen keskellä, puhtaana ja siistinä ja käsivarsi uudelleen huolellisesti sidottuna.

-Äiti?

-Äiti meni alakertaan. Meg tuli vuoteen luo lasi kädessään. -Tässä on vettä. Äiti sanoi, että sinun pitää juoda nyt paljon. Olet nukkunut kauan.

Catriona kohottautui, tarttui lasiin ja joi ahnaasti. Se oli vain vettä, ei tällä kerralla viiniä, mutta hän ei muistanut koskaan maistaneensa mitään niin hyvää.

-Lepää nyt. Meg silitti sisarensa hiuksia, kun tämä vajosi taas makuulle.

Catriona sulki silmänsä kiitollisena siitä, ettei Meg nähnyt aiheelliseksi pitää nuhdesaarnaa hänen karkaamisestaan. Sitten hän avasi ne taas, kun muistikuvat alkoivat palata hänen mieleensä.

-Meg ─ miten sinä saatoit!

-Mitä? Sisar oli mennyt pöydän luo kaatamaan lasiin lisää vettä. Hänen olemuksensa oli siisti ja rauhallinen ja viehättävä, kuten aina, aivan kuin hänen elämässään ei kuluneiden vuorokausien aikana olisi tapahtunut mitään merkillistä.

Catriona kohottautui uudestaan kyynärpäänsä varaan.

-Sinä ─ ja se roisto!

-Kuka? Meg seisoi selin häneen, ja nyt sisar oli oudon jäykkä, aivan kuin ei olisi tiennyt, mitä odottaa.

-Minä näin teidät!

Nyt Meg käännähti. Hänen poskensa rusottivat ja hänen silmänsä olivat pelästyneet.

-Näit? Missä? Milloin?

-Ruokasalissa! Minä tulin hakemaan juotavaa, ja… Meg, miten sinä saatoit antaa hänen koskea itseesi!

Meg ryhdistäytyi hiukan.

-Miksi en?

Catriona tuijotti sisartaan.

-Mutta hän on lainsuojaton ─ pelkkä roisto ja lurjus ─ ja minä luulin, että MacLaren…

-Hän ei ole lainsuojaton, ainoastaan etsintäkuulutettu Ian Royn joukkoihin kuuluvana, Meg lausui rauhallisesti, aivan kuin olisi ollut hyvin tottunut muotoilemaan tuollaisia lauseita. -Ja hän on kaikkea muuta kuin roisto ja lurjus. Eikä minulla ole mitään tekemistä MacLarenin kanssa.

-Ei mitään tekemistä? Vaikka sinä…

-Se oli ennen kuin tapasin Donaldin, sisar keskeytti.

-Mutta ethän sinä voi ─ ettehän te voi ─ mitä siitä tulisi!

-Katsotaan nyt, jatkoi Meg edelleen yhtä järkkymättömän rauhallisena. -Tärkeintä on se, että minä rakastan häntä ja hän rakastaa minua.

-Rakastaa! puuskahti Catriona. -Eivät he osaa ketään rakastaa! He vain käyttävät naisia ja heittävät nämä sitten pois kuin roskan!

-Älä usko typeriä tarinoita, Meg sanoi, tuli vuoteen luo ja peitteli sisarensa paremmin, kuin tämä olisi ollut pikkulapsi. -Ian Roylla on retkensä, ja tietysti on ollut Donaldillakin, mutta ei hän ole sellainen.

Catriona tunsi ällistyksekseen ja kiukukseen poskiaan alkavan kuumottaa, kun Campbellin nimi mainittiin.

-Ethän sinä ole edes tavannut häntä kuin pari kertaa! tyttö kuitenkin jatkoi sinnikkäästi. -Miten sinä voit puhua rakkaudesta! Miten sinä voit antaa hänen suudella itseäsi ─ ja sillä tavalla!

-Minä tapaan häntä kyllä jatkossakin, Meg ilmoitti. -Hän lupasi tulla tänne aina kun voi. Ian Roy on kuulemma hyvin ymmärtäväinen.

Mitä varten Megin piti jatkuvasti hokea Campbellin nimeä!

-Mutta eihän hän voi naida sinua! Kuvitteletko, että isä antaisi sinun lähteä hänen mukanaan sinne ─ missä ikinä heidän ketunkolonsa onkin!

-Älä nyt mene heti niin kauhean pitkälle. Meg istuutui vuoteen laidalle ja hymyili vähän, ja jokin hänen onnellisessa olemuksessaan sai Catrionan taas tuntemaan suurta surua. -Asiat voivat muuttua.

-Mikä niin!

-Tiedätkö sinä, mitä varten Ian Roysta tuli lainsuojaton?

-Kaikkihan sen tietävät. Hän järjesti hirvittävän murhapolton Englannissa ja pakeni, kun oli joutumassa kiinni.

-Ei, sitä hän ei tehnyt.

-Niin kerrotaan!

-Hän ei tehnyt yhtään mitään. Hän on aivan viaton.

Catriona tuhahti.

-Sellaista MacArthur varmaan tahtoo sinulle syöttääkin!

-Cat, kuuntele minua. Meg rypisti kulmiaan. -Hän on viaton. Hän ei ollut edes paikalla, kun majatalo paloi ja ne onnettomat sen mukana ja kassa katosi. Hän oli… toisaalla.

-Toisaalla?

Meg huokasi.

-Jos sinä välttämättä tahdot tietää, hän oli jonkun tytön luona naapurikylässä. Hän oli kyllä kirjautunut siihen majataloon serkkunsa kanssa. Mutta hän ei ollut siellä sinä yönä.

-Mitä varten sitten…

-Hän ilmaantui palon loppuvaiheessa ─ hänet siis nähtiin paikalla, mutta kukaan ei osannut sanoa, oliko hän ollut siellä koko ajan ─ gilliet olivat nukkuneet ja pääsivät hädin tuskin pakoon tulelta, eikä Donald ollut mukana sillä matkalla ─ ja kun hänen serkkunsa sanoi…

-Hänen serkkunsa? Mikä serkku?

-Hänen serkkunsa sanoi viranomaisille, että hän oli havahtunut Ian Royn poistuessa heidän huoneestaan vähän ennen tulipalon alkua. Ian Roy väitti serkkunsa hyvin tienneen, että hän oli lähtenyt majatalosta jo illalla ja ollut poissa koko yön, mutta serkku pysyi sanassaan. Ja sitten tutkittiin satulalaukku, jonka Ian Roy oli jättänyt talliin lähtiessään… retkelleen. Sieltä löydettiin ruutia ja tervaksia ja taulaa, eikä kukaan enää ihmetellyt, mitä varten palo oli edennyt niin räjähdysmäisesti. Eikä kukaan ihmetellyt enää mitään muutakaan, sillä tapausta pidettiin selvänä, hänet vangittiin, mutta hän pakeni. Ja lopun sinä olet sitten tarinoista kuullut.

-Niin mutta… Catrionan tummat silmät olivat laajenneet. -Jos hän kerran oli poissa, mitä varten joku väitti…

-Donald sanoi, että se oli puhdas lavastus. Että serkku oli suunnitellut kaiken saadakseen Bancan. Hän oli esitellyt päivällä tuon varsin suopean tytön Ian Roylle, jotta saisi tämän pois paikalta. Hänen Donald uskoo sytyttäneen tulipalon. Hän oli laittanut tulentekotarpeet ja sytykkeitä Ian Royn satulalaukkuun.

-Eihän tuo sinun kallisarvoinen Donaldisi edes ollut paikalla!

-Ei, ei ollut. Ei juuri sillä kerralla, vaikka heillä oli ollut tapana hoitaa karjakauppoja Englannissa usein kolmestaan. Sekä Ian Roy että hänen serkkunsa jäivät nimittäin orvoiksi kohtalaisen nuorina, ja käytännössä he molemmat asuivat Bancassa, vaikka se oli Ian Royn nimissä. Donaldin aloittaessa kartanon riistanvartijana näistä kolmesta tuli kuin veljet.

-Varsin uljas veljeskunta se varmaan olikin, Catriona mutisi happamasti.

Meg ei ollut kuulevinaan, vaan jatkoi:

-Mutta sitten tapahtui jokin väärinkäsitys. Ennen juuri tätä Englannin-matkaa serkku oli sanonut Donaldille, että Ian Roy toivoi tämän jäävän kotimieheksi sillä kertaa ─ ja jotenkin serkku oli järjestänyt niin, ettei Donald päässyt puheisiin lairdinsa kanssa ennen kuin lähtöaamuna, jolloin selvisi, ettei Ian Roy ollut koskaan pyytänyt mitään sellaista, vaan oli olettanut Donaldin lähtevän tavalliseen tapaan mukaan ─ mutta eihän Donald voinut enää äkkiseltään lähteä niin pitkälle matkalle. Ja hän katuu katkerasti sitä, sillä hän olisi voinut todistaa lairdinsa puolesta. Ilmeisesti heillä oli tapana… retkeillä yhdessä.

Catriona nieleskeli.

-Entä se… tyttö? hän mutisi. -Olisihan hän voinut todistaa…

-Vaan ei todistanut. Hän ei ollut kuulemma koskaan nähnytkään miestä.

-Ehkä ei ollutkaan! Catriona mutisi ihmetellen, mitä varten todella toivoi niin.

-Donald sanoi kuulleensa, että sama tyttö ─ jonka isä ei ollut millään tavoin varakas ─ meni pian tämän jälkeen naimisiin hyvin myötäjäisin. Eikä Donaldilla ole mitään epäilyksiä siitä, mistä ne rahat olivat peräisin!

-Vai niin, Catriona mutisi. -Mutta tokihan asiaa tutkittaessa täytyi selvitä, kuka palon todella sytytti. Täytyihän olla muitakin vaihtoehtoja!

-Miksi muita vaihtoehtoja olisi etsitty? Kun kaikki todisteet viittasivat Ian Royhin, kun hän pakeni vangitsijoiltaan ja kun hän on sen jälkeen elänyt tavalla, joka kaikki vain vahvistaa englantilaisen oikeuslaitoksen epäilyksiä! Meg epäröi. -Catriona, se serkku, jota Donald epäilee syypääksi kaikkeen siihen kauheaan, johti nyt punatakkeja taistelussa.

-Mitä?

-Kapteeni Robert Campbell. Bancan nykyinen isäntä. Hän värväytyi armeijaan pian tulipalon jälkeen ja on ostanut itselleen yhä parempia upseerinvirkoja, eikä häntä ole juuri Bancassa näkynyt. En minä sitä kyllä ihmettelekään, sinne menohan olisi sama kuin tyrkyttäisi itseään Ian Royn miekankärkeen! He eivät ole tavanneet sen Englannin-matkan jälkeen, ja nyt Ian Roy pyrki taistelussa saamaan kapteenin vangiksi, mutta ei päässyt kyllin lähelle. Donald sanoi lairdinsa vannoneen, että vielä pakottaa serkkunsa tunnustamaan. Ja kun se tapahtuu, kaikki muuttuu. Sitten minä uskon Donaldin…

Meg punastui ja vaikeni äkillisesti, ja huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. Catriona katseli taas ylös kattoparruihin ja koetti asetella kuulemaansa uutta versiota tarinasta kaikkien vanhojen versioiden lomaan.

-Paljonpa sinun Donaldisi ehti suutaan käyttää muuhunkin kuin… hän mutisi. -Jos hän selitti sinulle tuollaisen maailmanhistorian!

Megin oma suu kaartui hymyyn.

-Hän viipyi täällä melkein koko illan ─ onnistuimme piilottelemaan kaikilta muilta. Anna anteeksi, että hänen takiaan en kiiruhtanut luoksesi. Se oli itsekästä. Mutta en vain voinut jättää…

-Ei, kuiskasi Catriona, veti kätensä esiin peiton alta ja tarttui Megin käteen. -Ei, tietenkään et!

Ja sitten hän alkoi yhtäkkiä itkeä, rajusti ja hillittömästi.

-Mitä nyt? Meg huudahti pelästyneenä, kumartui ja veti sisarensa syliinsä. -Cat, rakkaani, älä! Kaikki on hyvin, sinä olet kotona ja turvassa ─ tiedän, että jouduit kokemaan kauheita asioita, mutta täällä sinulle ei tapahdu mitään pahaa, se on ohi…

-Ei… ei… en minä sitä… minä… Catriona sopersi ja hieroi yöpaidanhihalla silmiään. -En minä tiedä!

Meg tuuditteli häntä sylissään.

-Mitä sinä ajattelet hänestä? sisar yhtäkkiä kysyi.

-Kenestä?

-Ian Roy Campbellista.

-Miksi minä ajattelisin hänestä yhtään mitään!

Meg huokasi.

-Sinä vavahdat joka kerta, kun mainitsen hänen nimensä. Enkä minä niin Donaldin lumoissa ollut, ettenkö olisi huomannut, miten hän sinua katseli meillä käydessään!

-Lopeta!

-Catriona, pidätkö sinä hänestä?

-Miksi minä pitäisin hänestä ─ sellaisesta viheliäisestä ryöväristä!

-Älä sano noin! Hänen ansiostaan meillä ja kyläläisillä on vielä koti. Ellei hän olisi tullut avuksi, vaikka kuinka maksusta…

-Miksi sinä haluat puhua hänestä! Puhutaan mieluummin sinusta ja sankaristasi, Catriona mutisi.

Meg oli hetken hiljaa.

-Mitä tapahtui?

-Missä?

-Leirissä. Hänhän sinut lähetti kuitenkin Donaldin mukana kotiin.

-Miksi siellä olisi tapahtunut jotakin!

-Catriona, minä olen tuntenut sinut koko elämäni ja minä näen, että sinä olet onneton! Meg ravisteli häntä. -Puhu minulle. Mikä on hätänä?

Tyttö koetti epätoivoisesti miettiä, pystyisikö jotenkin harhauttamaan Megin. Mutta koska äkkiä tuntui aivan mahdottomalta kantaa yksin kaikkia ajatuksia, hän huomasi sopertelevansa sisarelleen leirin tapahtumat pienintä yksityiskohtaa myöten.

-Sellainen tämä sinun viaton ja väärin kohdeltu Ian Roysi on! Catriona huudahti lopuksi. -Minä olin siinä haavoittuneena ja turvattomana, ja hän käytti heti tilannetta hyväkseen!

Tyttö oletti Megin puhkeavan nyt närkästyneisiin moitteisiin miestä kohtaan, mutta mitään sellaista ei kuulunut. Sen sijaan sisar istui hiljaa ja katseli ikkunaan, jonka takana elokuun ilta hämärtyi.

Sitten Margaret kääntyi taas Catrionaan päin.

-Minä tiedän, kuten sinäkin, mitä hänestä puhutaan ─ ja mikäli Donaldin sanoista ymmärsin, eivät ne tarinat ole todellakaan vailla perää. Mutta en jaksa sittenkään uskoa, että hän on roisto.

-Väitätkö sinä, että minä…

-Cat, minä tarkoitan sitä, etten jaksa uskoa hänen halunneen käyttää hyväksi tilannettasi. Oletko varma, ettei hän koettanut suudella sinua sen tähden, että… hän on sinusta kiinnostunut?

-Kiinnostunut! Onko maailmassa naista, josta hän ei olisi kiinnostunut!

-Hän katsoi sinua kovin lemmekkäästi täällä käydessään.

-Sinä taidat nyt sekoittaa hänet armaan Donaldisi katseisiin! Catriona nykäisi niskaansa. -Hän on itserakas ja ylimielinen lurjus ─ miten hän vihjaili siitä, että ”juoksisin hänen perässään”, ja korosti, miten hän ei ainakaan juokse minun perässäni!

-Ehkä niin, Meg myönsi. -Ehkä jotenkin toisin! Haluatko, että kysyn Donaldilta, kun…

-Uskallapa! Uskallapa edes vihjaista! Catriona huudahti kauhistuneena. Sitten hän jatkoi hivenen epäjohdonmukaisesti: -Ja milloin sinä kysyisit? Sillä vaikka armaan Donaldisi palvottu päämies sallisikin hänen lähteä sinua tapaamaan, millä syyllä hän tulisi? Vai aiotko livistää hänen luokseen metsään kuin joku piikatyttö?

Meg punastui.

-Minä koetan ajatella, että sinä olet vain kateellinen ja sen tähden ilkeä, hän mutisi. -He tulevat tänne.

-Ketkä he?

-He ─ Ian Roy seurueineen.

-Milloin? Mitä varten? Taisteluhan on ohi!

-Luuletko sinä, etteivät punatakit aio yrittää uudelleen? Nythän heidän täytyy arvata, että täällä on jotakin salattavaa. Isä aikoo neuvotella Ian Royn kanssa pitkäaikaisemmasta kumppanuudesta.

-Katso vain, ettei hän tarjoa sinua siitä palkkioksi, kuten teki Roderick MacLarenille, sinkautti Catriona.

Meg puristi suunsa viivaksi.

-Sinun pitää nyt nukkua, hän sanoi ja nousi hiukan äkkinäisesti vuoteen laidalta. -Minä menen alas ja pyydän äitiä tulemaan tänne.

Catriona ojensi kättään kuin olisi halunnut pidättää sisartaan, mutta ei saanut enää sanotuksi mitään. Minkä ihmeen tähden hän oli todellakin heittäytynyt ilkeäksi Megille!

Tyttö vajosi takaisin pieluksiin ja sulki silmänsä. Hänen mielessään pyöri kaikki se, mitä hän oli juuri sisareltaan kuullut: murhapoltto englantilaisessa majatalossa, Campbellin serkukset, joista toinen olisi lavastanut toisen rikokseen syypääksi, Ian Royn väitetty viattomuus, Megin ja Donald MacArthurin rakkaus, Megin vihjaukset siitä, että Ian Roy olisi hänestä ”kiinnostunut” ─ mikä kauhea sana, varsinkin kaiken sen jälkeen, mitä sisar oli maininnut tämän ”retkistä”!

Jonkun tytön luona silloinkin, kun majatalo paloi? Kuka se tyttö oli? Mitä tämän mielessä liikkui, jos hän todella otti ennemmin vastaan hyvät myötäjäiset kuin todisti viattoman miehen puolesta! Ja oliko Campbell tulossa Claidheimhiin? Milloin? Catrionan pitäisi saada se selville, hänen pitäisi päästä täältä silloin pois! Hän ei tahtonut tavata Campbellia!

Seuraavat päivät Catriona vietti vuodelevossa äitinsä ehdottomasta määräyksestä. Meg kävi kyllä aina vuorollaan hänen luonaan, mutta sisaret eivät puhuneet paljonkaan. Catriona ei edes saanut sanotuksi ääneen mielessään muotoilemaansa anteeksipyyntöä.

Sillä olihan hänen myönnettävä, että hän kadehti Megiä.

Miten tämä saattoi olla noin levollinen ja onnellinen, vaikka oli suhteessa mieheen, joka ei koskaan voisi ottaa häntä omakseen! Donald MacArthur saattoi olla vain etsintäkuulutettu eikä lainsuojaton, mutta Catrionalla ei ollut minkäänlaista harhakuvitelmaa siitä, että noiden määritelmien ero saisi isän yhtään innostuneemmaksi tästä vävynään.

Pitkinä ja ikävinä päivinä, joiden ainoa ilo olivat Bobby-koiran osin luvattomat vierailut makuuhuoneessa emäntänsä jalkopäässä, Catrionan ajatukset kiersivät kaikissa niissä asioissa, joita hän oli kokenut ja kuullut. Vähitellen ajatusten kehä alkoi supistua. Se ei enää yltänyt taistelussa koettuihin järkytyksiin, vaikka Catriona toisinaan näkikin unissaan punatakkeja, eikä se tavoittanut kipua, joka kädessä vaimeni päivä päivältä. Ajatukset kiersivät yhä pienempää kehää, kunnes se ei ollut suurempi kuin parin ihmisen jalantila kuusen juurella Ben Sian takana.

Hän tajusi ajattelevansa Ian Roy Campbellia. Ja sitten hän ajatteli itseään Ian Roy Campbellin sylissä. Ja hän ajatteli, millaista olisi ollut, jos mies olisi sittenkin suudellut häntä. Ja hän ajatteli, oliko Meg lopulta oikeassa, ja voisiko hän pyytää tätä kysymään asiasta Donaldiltaan, sikäli kuin tämä tietäisi mitään Ian Roy Campbellin tunteista.

Mutta entäpä, jos Donald MacArthur sanoisi, ettei Catriona varmasti merkinnyt hänen lairdilleen yhtään enempää kuin kuka tahansa tyttö, jonka tämä oli kohdannut noilla usein mainituilla ”retkillään”?

Kun ajatuskehä oli kiertynyt tähän pisteeseen, se oli muuttunut teräväksi kuin neula, joka pisti suoraan Catrionan sydämeen, samalla tavoin kuin siihen oli pistänyt, kun Campbell oli antanut ymmärtää, ettei todellakaan ”juossut” Catrionan perässä.

Ja vihdoin, samana aamuna, jolloin lady Isabel oli vakuuttunut siitä, että Catrionan haava oli parantumassa ja salli tämän nousta ylös, tyttö tunnusti itselleen, että jos Ian Roy Campbell milloinkaan enää katsoisi häneen noilla harmailla silmillään, hän ei totisesti voisi eikä haluaisi vastustaa tätä, olipa mies hänestä kiinnostunut tai ei.

Tarina jatkuu huomenna klo 20.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti