Siitä on pian kymmenen vuotta



Keväällä 2008 olin apurahalla elävä wannabe-kirjailija, joka tiistaina 10.6.2008 klo 8.56 kirjoitti silloisessa blogissaan otsikolla Kirjallinen sillisalaattipostaus useammista kirjoittamiseen liittyvistä asioista.

Päivitys päättyi näihin neljään kappaleeseen:
 
Isoveli muiluttaa minulle tänne uuteen kotiin kamaa kotikotoa, siis sellaista kamaa, jota en ole nähnyt tarpeelliseksi ottaa mukaani aikanaan, mutta joka täyttää hänen varastojaan turhan päiten. Nyt oli kasseihin näköjään päätynyt kaksi "tyttökirjaa", joita kirjoitin joskus 90-luvulla.

Jos jostakin kirjoittamisesta nautin, niin niistä. Aloitin tarinaa Anna-villitykseni ollessa kuumimmillaan, ja melkoinen velka Montgomerylle tekstissä näkyy. Mutta koska heti alun alkaen päätin, että tätä kirjoitan vain itselleni, annoin "korkeimman imartelun asteen" eli matkimisen elää. Ja kas kummaa, tarinakin alkoi elää. Muistan kirjoittamisen olleen terapeuttista: olin luonut kokonaan oman yhteisön, johon sukelsin rentoutumaan opiskelukiireiden keskellä.

Luin nämä jutut muistaakseni viime jouluna läpi ja totesin, että ei huonoja ollenkaan. Ei edelleenkään mahdollisuutta kaupalliseen julkaisuun, mutta välillä mietin, että jos jaksaisi kirjoittaa ne koneelle (teksti on luotu vanhalla tekstinkäsittelylaitteellani) ja julkaista vaikka omassa blogissaan... Ehkä olisi muitakin Montgomery-faneja, joille tämä fan fiction kelpaisi.

No, mutta katsotaan.
Olen muistanut, että Tarja olisi jättänyt ensimmäisen "oi kyllä!" -kommentin tähän päivitykseen, mutta se näkyykin olleen toinen ystäväni, joka sanoi sen ääneen: "Kiitos kyllä julkaisulle! Vaikka jatkokertomus blogissa luku kerrallaan?"


Ja näin siinä sitten kävi, vielä samana päivänä - tuohon aikaan elettiin hetkessä blogeissa! Julkistus tapahtui klo 15.43 otsikolla "Julki sittenkin".

Hullua ei paljon tarvitse yllyttää, sen tänään huomasin. Tosin olen kauan jo pohtinut tuota "tyttökirjani" nettijulkaisua, mutta positiiviset kommentit innostivat siirtymään toteuttamisen asteelle.

Muistelin kirjoittaneeni tarinat aikanaan Brotherin tekstinkäsittelylaitteella. Ruokatunnilla kotona käydessään Sami lupasi tutkia, josko netistä löytyisi ohjelma, joiden avulla noita vanhoja tekstejä voisi avata nykykoneillakin. Tämän vuoksi pengoin korppukoteloani.

Ja mitä löysinkään? Olin kirjoittanut kyseistä tarinaa puhtaaksi Wordillä melkein puoliväliin. Syytä en tiedä - ilmeisesti tarkoitukseni on ollut hioa juttua vähän ja ainakin säilyttää se sähköisessä muodossa. Mutta joka tapauksessa minun tarvitsisi kirjoittaa nyt puhtaaksi vain loppuosa.

Niinpä tuo tarinani on tästä lähtien luettavissa omassa blogissaan täällä. (Löytyy myös Blogilistalta.) Kirjoitin sinne vähän tekstin taustaa ja julkaisin neljä ensimmäistä "lukua", jotta mahdollinen lukijakunta pääsee vauhtiin. (Tuo alku on muuten surkea... =) Tästä lähtien uusi luku putkahtaa näkyviin ajastuksella päivittäin, uusin teksti on siis aina ensimmäisenä.

Eli kaikki Montgomery-fanit, liittykää yhteen. =) Ja ajatelkaa minua armollisesti, olin 17-18-vuotias tuota kirjoittaessani...

Julkaisin siis heti kerralla neljä lukua, koska en uskonut ensimmäisen yksinään kiinnostavan ketään. Vastaanotto oli ylitsevuotavainen.


Bettyjen alkuperäisen syntyhistorian te kaikki tiedätte (tai jos ette, lukekaa täältä ja täältä ja täältä). "Alkuperäiset" Bettyt, siis Betty ja Betty maailmalla olisivat siis jääneet historian hämärään, ellemme olisi Samin kanssa muuttaneet keväällä 2008 yhteen ja isoveljeni alkanut tyhjentää kotikotiin jääneitä varastojani.


Aivan sellaisenaan tarinat eivät julki tulleet. Ennen ensimmäistä Betty-tapaamista vuonna 2015 kävin läpi alkuperäistä, kirjaimellista käsikirjoitusta ja tein teille juttusarjan kaikesta siitä, "minkä Betty on kertonut meille toisin". Aivan selvästi hän on siistinyt nuoruuskuvaustaan jälkipolvia ajatellen! 


Facebook oli keksitty jo vuonna 2008, mutta en ollut siitä itse silloin ollenkaan innostunut. Loin Bettylle Facebook-sivun lopulta 12.2.2014, eli juuri Betty ja muutosten aika -kirjan alkaessa ilmestyä.


Silti vielä Betty ja myrskyn vuodet -kirjan (tuo vuosi 2014 oli melkoisen bettyisä, saitte kaksi romaania!) kommentointi tapahtui pääasiassa itse blogissa. Vasta 2.4.2016 loin Bettyn ystävät -ryhmän, jonne keskustelu vähitellen siirtyi.


Juuri Facebook-keskustelu ryöpsäytti Bettyn maailman niin laajaksi. Sen myötä on toteutettu kaksi tapaamista, keväällä 2015 ja keväällä 2017, ja samalla tarinan maailma on laajentunut paitsi seuraavaan sukupolveen, myös yhä uusiin, enemmän tai vähemmän alkuperäisiä tekstejä koskeviin spinoff-teksteihin.



Bettyllä on siis 10-vuotisjuhlavuosi. Vietetäänkö sitä, ja jos vietetään niin miten, on vielä täysin auki. Kunhan nyt tulin kertomaan teille, että näin on!

Mutta en totisesti olisi kesäkuussa 2008 uskonut, että vuosikymmenen kuluttua yhä uudet ihmiset alkavat lukea:
Aivan 1900-luvun alkuvuosina, jolloin Isossa-Britanniassa elettiin iloista kuningas Edvardin aikaa, istuivat tuomari Stewartin kymmenen lasta Kuusikukkulan suuressa kirjastossa Skotlannissa viettämässä sadepäivää...
 Valokuvat vanhasta blogistani, Bettyn aikakauden postikorttien uusintapainokset omasta kokoelmastani 1990-luvulta.
Ja mitä sille vuoden 2008 wannabe-kirjailijalle tapahtui? Tuon apurahalla syntyneen teoksen voit "ostaa" halutessasi täältä